Ensimmäiset päivät Lissabonissa ovat kuluneet asioiden järjestelemiseen. Mitä kaikkea pitää muistaakaan hoitaa! Saapuminen ei sujunut aivan parhaalla mahdollisella tavalla, vaan oli pikemminkin stressaava. Meidän piti majoittua yliopiston asuntolaan. Haluan varmistella kaikkea etukäteen (toiset kutsuvat tätä kontrollifriikkiydeksi), ja niinpä kysyin kahteen otteeseen, että voimmeko saapua illalla. Kyllä voi saapua illalla, koska talossa 24-tuntinen päivystys, varmisti virkailija kaksi kertaa.
Saavuimme illalla ja oikeaan paikkaan. Päivystäjä ei löytänyt saapumisestamme tietoa. Näytin dokumentit ja sähköpostit. Päivystäjä uskoi meitä, mutta hän ei tiennyt, mikä asunto oli meille tarkoitettu ja mitkä avaimet. Englantikaan häneltä ei ihan sujunut, eikä meiltä portugali – Duolingo-opinnoista huolimatta; no ainakin tunnistin sanan ’chave’ (avain). Aika hermostuttavaa. Mihin me nyt illalla menemme, jos emme pääse asuntolaan? Lähdemmekö etsimään hotellia?
Onneksi päivystäjä oli niin neuvokas, että kutsui päivystyksen ohi kulkevalta talossa työskentelevältä tutkijalta apua. Tämä nuori mies tarttui heti ongelmaan ja alkoi selvittää, minkä tyyppinen asunto meille oli varattu ja kuinka monta sellaista asuntoa oli olemassa, mitkä olivat vapaina, jne. Ihana looginen tutkija, fyysikko, kuten meille siinä selvisi.
Saimme yleisavaimet ja fyysikon kanssa lähdimme tutkimaan asuntoja. Ensimmäinen etappi oli saada portti auki ja pimeässä kokeilimme monta avainta ennen kuin portti aukeni. Outojen välkkyvien lamppujen valossa kompastelimme tiemme asuntolaan. Tunnelma oli yhtä absurdi kuin Lynchin elokuvissa.
Availimme lukkoja ja kurkimme asuntojen sisään, joissakin jo asuttiin. Lopulta löytyi tyhjä asunto, joka ehkä oli meille tarkoitettu. Seuraavana aamuna selvisi, että se todellakin oli meidän kotimme. Selvisi myös, että kahdesta vakuuttelustaan huolimatta virkailija oli unohtanut ilmoittaa meidän tulostamme illalla. Kontrollifriikille opetukseksi: on turha yrittää kontrolloida mitään, koska elämää ei voi hallita. Toinen miellyttävä opetus on se, että ihmiset ovat auttavaisia, minulle on kerrottu, että Portugalissa varsinkin. Ajattelen lämmöllä meitä kekseliäästi auttanutta fyysikkoa. Eläkööt fyysikot!
Mutta vieläkään ei ole selvinnyt, mikä tarkoitus välkkyvillä pihavaloilla on.
