luokka.jpg
Kävin katsomassa ranskalaisen elokuvan Luokka (Entre les murs, 2008). Se perustuu François Bégaudeaun kirjaan. Bégaudeau itse esittää elokuvan opettajaa. Elokuvan pohjana on ollut tositapahtumiin perustuva käsikirjoitus, mutta koululaisia esittävien nuorten repliikit on osittain improvisoitu. Yläasteikäisten nuorten kuvaus on hätkähdyttävän todentuntuinen, on kuin katsoisi dokumenttia.
Opettajaa voisi arvostella monesta asiasta. Toisaalta hän oli innostava opettaja, joka onnistui saamaan oppilaistaan – niistä levottomimmistakin – paljon hyvää esiin. Toisaalta hän oli liikaa kaveria oppilaiden kanssa. Toisaalta hän teki joistakin mitättömistä asioista arvovaltakysymyksiä. Missä oli opettajan johdonmukaisuus? Missä hänen auktoriteettinsa?
Hyvähän se on kritisoida, kun ei ole ollut päivääkään kouluopettajana. On siinä aikamoinen tekeminen: pistää itsensä likoon, selvitä monenmoisissa tilanteissa, pitää järjestys, huomata kaikki oppilaat tasapuolisesti, ja kaiketi jossain vaiheessa jotain opettaakin …
Spoilauksena vielä, että elokuvan lopussa päästään Platoniin.
Maijastina Kahlos

Recommended Posts