Palaan virantäyttöihin silläkin uhalla, että tämä menee vänkäämiseksi.
Mitä on tapahtunut sen jälkeen kun edellisen kerran blogasin yleisen historian virantäytöstä? Monet hakijat esittivät valituksia asiantuntijalistaan. Turun yliopiston humanistinen tiedekunta laajensi virantäyttötoimikuntaa. Virantäyttötoimikunta teki asiantuntijoista uuden ehdotuksen, joissa asiantuntijoita osin vaihdettiin ja lisättiin. Kouri jätettiin pois. Mutta se turismin historiaan erikoistunut ulkomainen asiantuntija roikkuu edelleen mukana ehdotuksessa.
Mitä tästä on ajateltava? Virantäyttötoimikunnan mielestä ei ole mitenkään ongelmallista, että asiantuntijana on tutkija, joka on ”sattumalta” erikoistunut turismin historiaan, kuten on ”sattumalta” yksi hakijoistakin. (Hakija ”sattumalta” hoitaa viransijaisena haettavaa virkaa ja yksi virantäyttötoimikunnan jäsenistä ”sattumalta” on myös erikoistunut turismin historiaan). Jos tämä ei ole ongelmallista, niin hankittakoon meille muille yhdelletoista hakijalle myös asiantuntijat, jotka ovat erikoistuneet samoihin aloihin kuin me. Vai onko yksi hakija tasa-arvoisempi kuin muut?
Miksi tämä on niin tärkeä asia? Tällaisissa viranhauissa testataan yliopiston uskottavuus. Millaisten asioiden annetaan vaikuttaa valintaan?
Mitä läpinäkyvämpiä prosessit ovat, sitä paremmin toivottavasti karsiutuu suhteilla pelaaminen. Siitä ainakin haaveilen. Siksi pidän tätä asiaa esillä.
Maijastina Kahlos
Menu
2 Comments
Valitettavasti akateemisissa väitöksissä & virantäytöissä vain hyvin harvoin päästään täydelliseen puoluettomuuteen. Jos mietin kaikkia, etenkin professuuri-hakuja, jotka tiedän, niin suurimmassa osassa on tapahtunut jotain puolueellisuutta tms. — se täytyy vain hyväksyä silloin kun valitsee esim. antiikintutkimuksen elämänurakseen. Puolueettomuudessa on kuitenkin onnistuttu varmaan hieman pääsemään eteenpäin verrattuna menneisiin aikoihin: Kirjoitan isäni akateemista biografiaa — hänestä tuli professori Helsinkiin 1965. Professuuria haki kaksi tutkijaa. Asiantuntijoita oli kolme: isäni opettaja Helsingin yliopistolta, hänen väitöskirjansa ohjaaja ja suuri tukija Saksasta — sen ajan alan huippunimiä ja yksi professori Ruotsista, joka HYn arkistossa olevien kirjeiden mukaan isäni opettajan tuttu. Professuurista eläkkeelle jäävä tutkija kirjoitti jo ennen hakua, että toisella hakijoista ei tule olemaan mitään mahdollisuutta saada virkaa — se oli jaettu jo ennen hakua. Asiantuntijalausunnoissa pelattiin varman päälle: isäni opettaja sekä saksalainen professori julistivat toisen hakijan epäpäteväksi. Enää ei liene mahdollista että noin kiinteässä tutkijayhteistyössä olevia kutsutaan asiantuntijoiksi.
Turun yliopiston kohdalla voi lisäksi ymmärtää sen, että haluavat ”vetää kotiin päin”. Usein on nähty, että helsinkiläiset tutkijat eivät tosissaan hae Turkuun eivätkä etenkään ole valmiit muuttamaan sinne. Vaikka toisaalta olisi hyvä että veri Turussakin välillä hieman vaihtuisi. Ennen ainakin (en tiedä onko enää) Saksassa ei voinut hakea samaan yliopistoon professoriksi, jossa oli esim. assistenttina. Vuodeksi oli vähintään käytävä jossain muualla.
Jäämme siis mielenkiinnolla odottamaan miten viranhaku tästä kehittyy. Onnea matkaan!
Tämä on mielenkiintoista näytelmää, ainakin komedian ja farssin aineksia on 🙂
Ovat viranhaut jonkin verran varmasti muuttuneet. Edelleen ihmettelen miksi siirrytä virkoihin kutsumisiin, niin ettei tarvitsi narrata muita hakemaan ja näkemään turhaa vaivaa …
Comments are closed for this article!