Lainan päivänä vietetään kirjastoissa ympäri Suomen, mm. Helsingin kaupunginkirjastossa, erilaisin tempauksin. Suurin lainaajaryhmä ovat aikuiset naiset.
Olen aika ahkera lainaaja, ja raahaan kirjastosta kirjoja, lehtiä ja levyjä myös muun perheen iloksi. Kirjastojen suurkuluttaja olin kyllä vuosikymmeniä sitten, siinä 8-11-vuotiaana. Koulun alakerrassa oli hyvin varustettu sivukirjasto, josta oli helppo koulun jälkeen käydä kahmimassa viikon lukuannoksensa. Sinne myös helposti unohtui tuntikausiksi lukemaan sarjakuvia (legendaarinen Non Stop ilmestyi silloin).
Kirjastot kamppailevat jatkuvasti rahoituksen kanssa, vaikka kaikista kulttuuri-instituutiosta julkinen kirjasto on varmasti hinta-laatu -suhteeltaan se paras.
Menu
4 Comments
Kirjastoa ehdottomasti tuettava ja kannatettava! Tänään näin Risto Räppääjän.
Kirjaston kehittämistä, tukemista ja kannattamista olisi myös helppo jatkaa, kun on jo olemassa erinomainen kirjastojen verkosto. Ei siis tarvitse tehdä tyhjästä, vaan vain parantaa.
Kirjastot taitavat valitettavasti olla muuttumassa erilaisiksi multimedian ja nettikokemusten jakokeskuksiksi — kirjat ja lehdet korvataan helpommin säilöttävällä digidatalla.
Me 1900-lukulaiset saamme pian kaihoten muistella painettuja kirjoja ja lehtiä, jotka siirtyvät sinne samaan muistojen kokoelmaan konekirjoitettujen luettelokorttien, mikrokorttihakemistojen ja käsinkirjoitettujen kirjastoluetteloiden kanssa.
Nyyh.
Kirjasto on paljon muutakin kuin kirjat esineinä – parhaimmillaan ne voivat olla monenlaisen kokemisen ja tapahtumisen paikkoja. Minusta kaikelle sille on kyllä paikkansa kirjastoissa – ja myös kirjoille!