Roomalaisten kanssa tuttavuutta tehneet gootit omaksuivat 300-luvun kuluessa kristinuskon sen ns. homoiaanisessa muodossa (kilpailevat suuntaukset nimittivät tätä areiolaisuudeksi). Gootteja käännytti piispa Wulfila (Ulfila, Ulfilas, n. 310–383), itsekin ainakin osittain goottisukuinen. Hän kehitti gootin kieltä varten oman (latinan ja kreikan kirjaimiin perustuvan) aakkoston ja käänsi Raamatun gootiksi.
Myöhäisantiikin historiankirjoittaja Filostorgios mainitsee, että Wulfila käänsi Raamatun kirjat gootiksi, lukuunottamatta Kuningasten kirjoja, ”koska nämä kirjat sisältävät sotien historiaa, ja sotaa rakastavat gootit tarvitsivat pikemminkin jotakin hillitsemään himoaan taistelemiseen kuin innostamaan siihen”.
Gootinkielisestä Raamatusta on säilynyt osia muutamissa käsikirjoituksissa, joista näyttävin on Uppsalan yliopiston kirjastossa säilytettävä Codex Argenteus (’Hopeinen koodeksi’).
Codex Argenteuksen vaiheet ovat kiinnostavat: se luultavasti kopioitiin itägoottien kuninkaalle Theoderikille. Teksti on kirjoitettu kulta- ja hopeakirjaimin purppuralla värjättyyn pergamenttiin. Koodeksi on ajoitettu 500-luvulle.
Keskiajalla koodeksi päätyi Werdenin benediktiiniläisluostariin, josta se siirrettiin Prahan keisarilliseen kirjastoon. Kolmikymmenvuotisen sodan aikana vuonna 1648 ruotsalaiset veivät koodeksin sotasaaliina Tukholmaan. Siellä se päätyi kuningatar Kristiinan kirjastoon. Kristiinan käännyttyä katolilaisuuteen ja luovuttua kruunusta kirja päätyi Kristiinan entisen kreikan opettajan Isaac Vossiuksen mukana Hollantiin. Sieltä sen 1660-luvulla osti takaisin Magnus Gabriel De la Gardie ja lahjoitti Uppsalaan.
Vuonna 1995 Uppsalassa pidetystä näyttelystä ryöstettiin osia koodeksista. Varastetut osat kuitenkin löydettiin kuukautta myöhemmin Tukholman rautatieaseman säilytyksestä.
Koodeksia voi selata on-line täällä.
Habent fata sua libelli, todella, kirjoilla on kohtalonsa. Miten tähän päädyttiin? Tämä oli sivupolku. Pitäisi kirjoittaa muutamaa konferenssiesitelmää …
Menu