Katja Ketun Hitsaaja (Wsoy 2008) on hurja kirja. Se on tarina kolmesta ihmisestä, joiden elämän Estonian uppoaminen muuttaa.
Hitsaajassa on kaikkea rikkinäisistä ihmisistä, 90-luvun lamasta ja syyllisyydestä aina pohjoisen hulluuteen. Lopussa päästään kauhuromanttisiin tunnelmiin. Välillä ihmispolojen surkeus käy puuduttamaan. Kaikkein vangitsevinta Ketun maagisessa realismissa on mahtava kieli ja musta huumori.
Kolmen ihmisen tarinoiden lomaan on Kettu kirjoittanut vielä neljännen näkökulman, Ivalon poliisin Someron ytimekkäät kommentoinnit ihmiselosta. Parasta kirjassa. Tässä näyte Someron kuolemattomista lausahduksista:
”Se on niin, että ihminen voi joko luottaa Jumalaan tai olla luottamati. Jossei usko, ja Jumalaa ei ole, niin ei siinä mittään. Jos taas Jumala on, muttei sitä ole eläisään tunnustanu, niin joutuu pihkapataan kärventymään. Jos uskoo niin se on parempi kun se, ettei usko. Jos uskoo, ja Jumala on olemasa, niin pääsee taivaaseen enkelten kanssa ketjottamaan. Jos taas Jumalaa ei ole , niin ei siinä muuta harmia ole sattunu kun että ittensä vähän narriksi on tehnynnä.” (Katja Kettu, Hitsaaja, Wsoy 2008, s. 304).
Maijastina Kahlos