Granadan yliopistossa järjestetään konferenssi myöhäisantiikin historiankirjoituksesta ”Escribir historia en la Hispania tardoantigua – Writing History in Late Antique Iberia. Historiographical praxis in Hispania from the 4th to the 7th century”. Oma esitelmäni on kristitystä historiankirjoittajasta Orosiuksesta 300-400 -lukujen vaihteessa ja hänen tavastaan käyttää ’barbaareja’ argumentoinnissaan (”Orosius, Barbarians, and the Christian success story”).
Ennen konferenssin alkua on ollut aikaa käydä läpi Granadan museoita. Granadassa on tietysti Alhambra, kaikkien linnoitusten ja palatsien äiti. Olen käynyt siellä aikaisemmin, joten päätin etten edes yritä tunkea mukaan turistitungokseen. Muissa kohteissa on ollut rauhallisempaa. Yksin matkustamisessa on se etu, että voi halutessaan koluta niin monta museota ja monumenttia kuin haluaa ja jaksaa. Ei tarvitse neuvotella muiden kanssa, onko erityistä kiinnostusta vierailla arkeologisessa museossa, inkvisitio-näyttelyssä, muutamassa arabiaikaisessa palatsissa, kylpylässä tai kauppapaikassa, parissa katolisessa kirkossa ja luostarissa ja andalusialaisessa etnografisessa museossa.
Inkvisitio-näyttely (Museo de los Olvidados) ei ole herkkämielisille. Näyttelyyn on kerätty kattava kokoelma kidutus- ja teilausvälineitä. Menemättä yksityiskohtiin voi todeta, että ihmisen kiduttamiseen on kaikkina aikoina löytynyt runsaasti mielikuvitusta. Siinä mielessä giljotiini on ollut armollinen mestausväline. Se ei ole Ranskan suuren vallankumouksen keksintöä, vaan tunnetaan jo aikaisemmilta vuosisadoilta. Joseph-Ignace Guillotin vaati, että kaikkien mestattavien tuli tasaveroisesti saada mahdollisimman nopea ja kivuton kuolema – aikaisemmin nopea mestaus oli ylhäisön etuoikeus, muut joutuivat käymään läpi tuskallisemmat tavat.
Inkvisitio-näyttelyssä kerrotaan, kuinka Isabella Kastilialainen ja Ferdinand Aragonialainen yhdistivät voimansa avioliitolla ja valloittivat arabien hallitseman Al-Andalusin alueen. Valloituksen jälkeen alkoivat juutalaisten ja arabien pakkokäännytykset ja karkotukset ja omaisuuden takavarikointi. Erityisesti Ferdinand oli kiinnostunut hoitamaan raha-asiansa kuntoon. Juutalaisten ja muslimien lisäksi espanjalainen inkvisitio vainosi myös muita katolisesta kristinuskosta poikkeavia ryhmiä ja muutenkin poikkeavia ihmisiä.
Museo de los Olvidados -rakennus kuului aikanaan juutalaiselle suvulle, ja siksi museossa on myös pysyvä sefardijuutalaisten elämän näyttely. Juutalaisia lähti Espanjasta suuret määrät mm. Lontooseen, Amsterdamiin ja silloin Turkin valtakunnan alueelle. Yksi lähteneiden jälkeläinen oli kirjailija Elias Canetti, joka syntyi Rustshukissa, Bulgariassa ja puhui ensimmäisenä kielenään ladinoa. (Hän sittemmin asui Englannissa, Itävallassa, Sveitsissä ja Saksassa ja kirjoitti saksaksi; olen lukemassa hänen muistelmaromaaniensa sarjaa, mutta tästä joskus myöhemmin lisää).
Museo de los Olvidadosin jälkeen voikin sitten mennä tutustumaan Granadan tuomiokirkkoon ja miettiä, mistä katoliset kuninkaalliset (los reyes católicos) saivat varat massiiviseen rakentamiseen.
Menu
