Viime vuodet ovat olleet melkoista suomenkielisen tietokirjallisuuden buumia: antiikkia ja keskiaikaa käsitteleviä kirjoja on ilmestynyt paljon. Samoin on tullut runsaasti käännöksiä. Joissakin käännöksissä on käännöksen ja mittavan selitysosuuden lisäksi vieläpä teksti alkukielellä! Näin esimerkiksi Tuulikki Elon käännöksessä Phaedruksen faabeleista (2006) tai Pekka Tuomiston suomennoksessa Augustuksen res gestae -itseylistyksestä, Yksinvaltiaan elämä ja teot (2009).
Tämän vuoden antiikkiaiheisten tietokirjojen sato on jo tähän mennessä melkoinen. Keväällä julkaistiin Antero Heikkisen Vallan tulkit, joka käsittelee historiankirjoitusta antiikissa ja varhaiskeskiajalla. Loppukesästä ilmestyi Veikko Litzenin odotettu synteesi myöhäisantiikista, Tie Nikeaan. Ja syksyn aikana on tiedossa vielä lisää …
Olen onnellinen ja ylpeä, että saan elää tällaista aikaa, jolloin suurella innolla, hellyydellä ja oppineisuudella tehdään tietokirjoja ja käännetään kirjallisuutta suomeksi. Omakielinen tietokirjallisuus on sivistysmaan merkki.
Maijastina Kahlos
Menu
2 Comments
Kyllä! Tätä ihmettelin tänään juuri itsekin: sain käsiini Marko Lambergin, Anu Lahtisen ja Susanna Niirasentoimittaman Keskiajan avain -teoksen ja päivittelin, miten hienoa on, että tällaisessa pienessä maassa saadaan aikaan noin tärkeitä opuksia.
Kun ottaa huomioon kielialueemme pienuuden, tämä kaikki on häkellyttävää.
Comments are closed for this article!