Tähän aikaan vuodesta mikään muu ei tunnu niin tärkeältä kuin puutarhanhoito ja se, että saa hakea salaattinsa kasvimaalta.
Myös Themistios, 300-luvun konstantinopolilainen filosofi, reetori ja keisarien konsultti, ymmärsi ylistää maanviljelyä. Themistios piti muistopuheen (puhe 20) isälleen, joka myös oli filosofi, ja tässä puheessa hän ylisti isäänsä mm. siitä, että tämä osasi puhua niin, että kuulijatkin ymmärsivät.
Lisäksi isä ylisti maanviljelystä ja rakasti sitä. Isä julisti, että maanviljelyksessä saattoi löytää sen ainoan tavan rentoutua, joka oli sovelias filosofille, nimittäin levon, joka tuli ankaran työn jälkeen. Maanviljelystä ihminen sai hyvää liikuntaa jopa hyvin vanhana ja iän heikentämänä. Ja se oli sopivan maltillista nautintoa (puhe 20.236d-237a).
Nykynäkökulmasta voi riemastuneena todeta, että puutarhanhoito sopii kaiken ikäisille. Mutta antiikin maailman näkökulmasta muistaa aika pian, että Themistioksen isä tuskin itse heilui kuokan varressa (se nimittäin ei ole välttämättä kovin kevyttä askaretta). Todennäköisesti Themistioksen isä oli herrasmiesviljelijä Rooman tasavallan ajan senaattorin Caton tapaan. Cato kirjoitti maanviljelysoppaan, jossa hän antaa ohjeita maanomistajille tilan hoidosta. Herrasmiesviljelijä lähinnä valvoi työväkensä touhuja.
No comment yet, add your voice below!