Katsoin kesällä elokuvatuottaja ja lentokonetehtailija Howard Hughesista kertovan elokuvan Lentäjä (The Aviator, 2004). Siinä kuvataan hyvin Howard Hughesin kuuluisaa bakteerikammoa. Pakko-oireisesta häiriöstä kärsivä Hughes jähmettyy kauhusta, jos joutuu koskemaan hanoihin yleisissa vessoissa tai jos joku närppii ruokaa hänen lautaseltaan.
Ja aina saa sillan antiikkiin. Kreikkalainen filosofi Theofrastos (n. 371-287 eaa) kirjoitti tutkielmassaan Luonteita myös taikauskoisesta ihmisestä. Jos hän näkee jonkun näädän kulkevan ohitseen, hän ei voi jatkaa matkaa, ennen kuin joku muu on ylittänyt tien. Jos hän kuulee pöllön huhuilevan, hän ei voi kulkea eteenpäin, ennen kuin on lausunut ’Kunnia Athenelle’. Hän ei tulla lähellekään synnyttänyttä naista, ettei saastuisi. Jne. Hänen päivänsä kuluvat erilaisissa varotoimenpiteissä saastumisen varalta.
Toinen vainoharhainen hahmo antiikista on eräs kristitty Publicola 300-luvun lopulta. Hän kirjoitti Hippon piispalle Augustinukselle ja kysyi neuvoa saastumisasioissa. Oliko kristityn luvallista syödä ’pakanallisille’ jumalille uhrattua lihaa, viljaa tai papuja? Saiko hän juoda vettä lähteestä, johon oli heitetty jotakin noille jumalille? Saiko hän käydä kylpylöissä, joissa oli noiden jumalien kuvia?
Menu
2 Comments
Juttu on hyvä, mutta täytyy kuitenkin kommentoida, että pakko-oireisuudella ja taikauskoisuudella/uskonnollisella vainoharhaisuudella on kyllä melkoinen ero… tunnen kumpaankin joukkoon kuuluvia ihmisiä.
Esittelemäni tapaukset ovat tietysti kaikki aivan erilaisia. Siksi varoin esittämästä niihin muuta yhteistä nimittäjää kuin tuon elämän hallinnan. Minusta se yhdistää näitä kolmea tapausta. Elämän hallitsemisen tapoja (tai sen yrittämistä) on lukemattomia, jokaisella omanlaisensa. Ulkopuoliset sitten määrittävät, mikä on mitäkin, pakko-oireisuutta, taikauskoisuutta, vainoharhaisuutta …
Comments are closed for this article!