Eläimellinen meno ei viittaa tulevaan vappuun, vaan Ateneumin näyttelyyn Eläinten aika, jonka kävimme tänään katsastamassa. Näyttely on saanut paljon huomiota osakseen eikä syyttä suotta. Eläinten aika on sen verran massiivinen, että kaikkea ei ehdi edes vilkaista. Yleensä pidänkin enemmän pienistä näyttelyistä, joissa voi keskittyä kunnolla vain niihin muutamaan teokseen. Mutta Eläinten ajassa saattoi ihmetellä ihmisten suhdetta eläimiin monen vuosisadan ajalta.
Eniten pidin Kaarina Kaikkosen Kykeninkö lentämään – valtavasta sulasta, joka on rakennettu solmioista. Yhteen teokseen sai kävellä sisälle, nimittäin Kasvatuslaitokseen eläytymään miltä häkkieläimestä tuntuu. Nykykeskustelua seuraavalle ihmiselle se tuntui kyllä jo turhan osoittelevalta. En jaksa innostua liiasta saarnaamisesta, vaikka turkistarhaus ja häkkikanalat saisivat kadota maan päältä – mutta taidan kohta ruveta itse saarnaamaan 🙂
Kissaveistoksissa oli onnistuttu tavoittamaan kissojen kissamaisuus. Oli myös hauska bongata näyttelystä ne monet eri ilvekset veistoksina ja maalauksina. Lapsia varten oli rakennettu Satumetsä -tila, jossa sai istua suuressa linnunpesässä. Tämä oli Likan mielestä paras teos.
Menu