Kaksi ensimmäistä viikkoa on kulunut kotiutumiseen uudessa kodissa ja uudessa työpaikassa Lissabonin yliopistossa. Faculdade de Letras -tiedekunnan rakennus oli melkoinen labyrintti ja niin portugalilainen byrokratia. Mutta heti tunsin olevani kotona, kun pääsin kirjastoon. Centro de Estudos Clássicos -laitoksella on mukavan kokoinen osuus tiedekunnan kirjastossa. Kirjat tuovat heti turvallisen tunteen, ja kirjallisuuden yhteisö, res publica litterarum, yhdistää ihmiset.
Aivan ylimääräinen yllätys oli se, että toisella viikolla oli kansainvälinen Seneca-konferenssi, joka imaisi minutkin mukaan. Seneca-konferenssin jälkeen oli vielä tiedekunnan järjestämä vuosittainen juhlaesitelmä, jonka piti Shadi Bartsch Chicagon yliopistosta. Hän puhui Platonin ’jalosta valheesta’ (kr. gennaion pseudos), jonka Platon kehitteli Valtio-dialogissaan. ’Jalolla valheella’ Platon tarkoittaa valhetta tai myyttiä, jonka valtiota johtavat esittävät totena ja jota puolustellaan valtion yhtenäisyydelle hyödyllisenä myyttinä. Bartsch esitelmässään analysoi, miten ’jaloa valhetta’ on käsitelty Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Kiinassa.
Lissabonin yliopiston Cidade Universitária-kampuken rakennukset ovat tyrmäävän massiivisia, ja siinä ihminen tuntee itsensä aika pieneksi. Mutta rakennusten seinissä on kiinnostavia seinäkoristeluja kuten aloituskuvan Athene pölloineen Reitorian (rektoraatti) rakennuksen seinässä.
Tämä muraali löytyi kauppamatkan varrelta: