Ennen vanhaan kekri oli tärkeää aikaa, sillä satokausi päättyi. Kekri oli juhla-aika, joka alkoi mikkelinpäivästä ja jatkui pyhäinmiesten päivään. Kekri, satokauden loppu, oli muinainen vuodenvaihde. Palkollisten vuosisopimukset päättyivät silloin. Siksi kekri oli aika, jolloin piiat ja rengit uusivat työsopimuksensa tai lähtivät muualle. Kustaa Vilkuna kertoo Vuotuisessa ajantiedossa, että 1600-luvulla palvelusväki sai vapaata ”seitsemän yötä palvelusvuoden välissä, ei enempää”. 1800-luvulla vapaata sai kaksi viikkoa. Palkolliset viettivät vapaata ja kävivät sukuloimassa, ja monet heistä etsivät uutta työpaikkaa. Vapaata kutsuttiin römppäviikoksi, runtuviikoksi, kissaviikoksi, köyriviikoksi tai irtanaisviikoksi. Kaisa Kyläkoski on blogiinsa Sukututkijan loppuvuosi löytänyt hauskan kuvauksen römppäviikosta vuodelta 1916.
Minäkin olen nyt viettämässä römppäviikkoa. Olen siirtymässä tutkijaksi Lissabonin yliopistoon Centro de estudos clássicos -laitokselle. Teen antiikintutkimusta kuten ennenkin, mutta maisemat taas vaihtuvat. Ja tämä kaikki on hyvin jännittävää. Tudo bem!