Kesäkuun 1. päivä (Kalendae Iuniae) oli roomalaisessa kalenterissa omistettu Carna-nimiselle jumalattarelle. Ovidius kertoo Fasti-runoelmassaan (Ovidius, Fasti 6.101-182) syyn juhlaan.
Tarinan mukaan Alba Longan kaupungin vastasyntyneen prinssin Procan henkeä uhkasivat strix-henget, jotka kävivät juomassa hänen vertaan. Ovidiuksen mukaan strixit olivat vanhoja naisia, jotka osasivat magian avulla muuttaa itsensä yölinnuiksi.
Ovidius kertoo, kuinka nymfi Carna kuitenkin osasi torjua strix-henget sopivalla rituaalilla. Hän kosketti mansikkapuun oksilla kolme kertaa kynnystä ja ovenpieliä ja pirskotti vettä. Sitten hän uhrasi porsaan ja jätti sen sisälmykset houkuttelemaan ahnaita strixejä lausuen:
”Yön linnut, lapsen sisälmykset jättäkää: pieni uhri tulee pienen lapsen tilalle. Sydän sydämestä, pyydän, ottakaa sisälmykset sisälmyksistä. Tämän hengen teille annamme paremman hengen tilalle.”
Henget jättivät lapsen rauhaan ja lapsi parani. Ovidiuksen kertoma tarina heijasteli roomalaista perinnettä, jossa strix (myös striga, stria) oli kammottava olento, joka söi ihmisen sisälmyksiä, imi ihmisestä verta tai nappasi vastasyntyneitä vauvoja. Latinan sana strix tarkoitti pöllöä ja erityisesti yöllä kirkuvaa pöllöä, mutta yöllisestä linnusta sanan strix (mon. striges) merkitys laajeni yöllä liikkuviin verta ja elinvoimaa imeviin naispuolisiin henkiin.
Vastasyntyneitä väijyvät näkymättömät strix-henget kuvastavat pelkoja antiikin yhteisöissä, joissa imeväiskuolleisuus oli korkea ja lapset kuolivat ilman näkyvää syytä. Eräs roomalainen lääkäri neuvoi sitomaan vauvan kaulaan valkosipulista tehdyn amuletin strixejä vastaan.
Ovidius ammensi varmasti kansantavoista mutta lisäsi omiaan. Hän yhdistää nymfi Carnan ja jumalatar Cardean yhdeksi ja samaksi hahmoksi. Carnan osaamisaluetta oli liha (caro, gen. carnis) ja sisälmykset, kun taas Cardea suojeli ovia ja saranoita (cardo, mon. cardines). Ovidiuksen kertomassa tarinassa yhdistyvät molempien jumalattarien vaikutusalueet possun lihassa ja ovenpielissä. Ovidius selittää, miksi kesäkuun 1. päivänä syötiin rasvaista pekonia ja spelttipuuroon sekoitettuja papuja. Entisinä aikoina ihmisillä oli vain sianlihaa, spelttivehnää ja papuja. Ovidiuksen mukaan
”ne, jotka syövät samaan aikaan näitä sekoitettuina kuudennen kuukauden ensimmäisenä päivänä, estävät näin mitään vahingoittamasta sisälmyksiään.”
Roomalaisen oppineen Varron mukaan kesäkuun 1. päivää kutsuttiin tämän takia nimellä Kalendae Fabariae, ’Papupäiväksi’.
