Kesään on vielä pitkä aika, mutta odotukset omenapuun kukkimisesta ja omenasadosta ovat suuret.
Kreikankielisessä papyruksessa (Egypti, 1. vuosisadalta) säilynyt ohje neuvoo seuraavan loitsun omenasta:
”Kolme kertaa (lausu tämä): Heitän omenoita … annan tämän aineen (farmakon), aina oikealla hetkellä syötävän kuolevaisille ihmisille ja kuolemattomille jumalille. Kenelle tahansa naiselle annan tai heitän omenan tai isken sillä, hän – luopuen kaikesta – olkoon hulluna rakkaudesta minuun. Hän ottaa sen käteensä ja syö sen … tai hän asettaa sen rinnoilleen – eikä hän lakkaa rakastamasta minua. Oi Kypros-syntyinen valtiatar, tee täydelliseksi tämä täydellinen loitsu.”
Kypros-syntyinen valtiatar on tietenkin Afrodite, rakkauden jumalatar. Farmakon, jonka käänsin tässä tarkoituksella neutraalisti ‘aineeksi’, saattoi tarkoittaa lääkettä, myrkkyä tai taikajuomaa.
Omenaan liittyy myös Ovidiuksen Heroides-teoksessa kertoma kepeä rakkaustarina. Nuorukainen nimeltä Acontius kosiskelee Cydippaa ja heittää tälle omenan, johon on kaiverrettu jotain. Neito nostaa omenan maasta ja uteliaisuuttaan lukee sanat ääneen. Sanat ovat avioliittolupaus. Koska Cydippa on Dianan temppelissä, sanoilla on pyhäkössä ääneen lausuttuina voimallinen ja sitova, siis maaginen, vaikutus. Cydippa ei voi muuta kuin avioitua Acontiuksen kanssa lupauksensa mukaan. Tai ainakin tämä on se versio, jolla Cydippan vanhemmat suostutellaan avioliittoon. Jos vanhemmat eivät suostuisi, olisi heidän kohdattava jumalattaren viha.
Ovidiuksen tarina heijastelee hyvin antiikin perhe-elämää, jossa vanhemmat periaatteessa päättivät lastensa avioliitoista ja jossa sosiaaliset hierarkiat vaikuttivat siihen, kuka sai naida ja kenet.
Lukianoksen sepittämissä keskusteluissa Ilotyttöjen rupatteluja esiityy eräs kurtisaani, joka valittaa rakastajansa menettämistä kilpailevalle naiselle. Hän kertoo, kuinka rakastaja flirttaileekin toisen naisen kanssa ja heittää tälle omenan. Nainen ilahtuu ja kätkee omenan rintojensa väliin. Joku ehkä piti omenan heittämistä magiana, toinen kosiskeluna. Miten tehdä ero liehittelyn ja magian välillä? Yhden silmäyksen saattoi tulkita flirtiksi tai sitten lemmenmagian osaksi. Joka tapauksessa kannattaa varoa omenoita!
Antiikin kirjallisuuden kuuluisin on tietysti Pariksen omena. Eripuraisuuden jumalatar Eris oli loukkaantunut, kun häntä ei kutsuttu Thetiksen ja Peleuksen häihin. (Kuka haluaisi kutsua Eripuraisuutta mihinkään juhliin?) Niinpä hän kosti heittämällä juhlaväen keskelle kultaisen omenan, jossa luki “Kauneimmalle”. Jumalattaret alkoivat kiistellä, kuka oli kaunein. Lopulta kiistelemään jäivät Hera, Athene ja Afrodite. Kun kukaan jumalista ei uskaltanut ottaa kantaa, valittiin kauneustuomariksi kuolevainen Troijan kuninkaan poika Paris. Tässäkin tarinassa omenalla on selkeästi eroottinen vivahde. Paris antoi omenan Afroditelle, tunnetuin seurauksin: Hera ja Afrodite suuttuivat niin, että päättivät tuhota Pariksen ja koko hänen sukunsa ja Troijan kaupungin. Tässäkin tapauksessa omenaa olisi kannattanut varoa.
Kuuluisia omenoita historiassa ja kirjallisuudessa riittää. Tarinan mukaan Isaac Newton lähti kehittelemään teoriaa painovoimasta nähtyään omenan putoavan puusta. Newtonin omenapuun jälkeläisiä esitellään siellä täällä. Cambridgessä Trinity Collegen edustalla näytetään turisteille Newtonin omenapuuta. Samoin Cambridgen yliopiston kasvitieteellisessä puutarhassa oli Newtonin omenapuu, joka tosin kaatui muutama viikko sitten hirmuisessa Eunice-myrskyssä.