Kaikki ovat kuulleet Akhilleuksen kantapäästä, ja nykyään maineikas on jopa Aristoteleen kantapää, Ylen Radio Ykkösessä. Useimmat tuntevat myös Pyrrhoksen voiton. Mutta kuinka moni on kuullut Pyrrhoksen isovarpaasta?
Pyrrhos (n. 320–272 eaa.) oli Epeiroksen kuningas, joka kävi sotaa vaihtelevalla menestyksellä roomalaisia vastaan Etelä-Italiassa. Epeiroksen kuningaskunta sijaitsi nykyisen Albanian ja luoteis-Kreikan alueilla, ja se oli yksi hellenistisistä valtakunnista. Pyrrhos ehti vaiheikkaan elämänsä aikana osallistua moniin valtataisteluihin, tulla syöstyksi vallasta ja nousta jälleen valtaan.
Minua ei kuitenkaan kiinnosta Pyrrhoksen värikkäät seikkailut, vaan hänen isovarpaansa. Plinius vanhempi kertoo Luonnonhistoriassaan (Historia naturalis 7.20), että Pyrrhoksen oikean jalan isovarpaassa oli merkittäviä voimia. Raskasmielisyydestä kärsivät paranivat Pyrrhoksen isovarvasta kosketettuaan. Kun Pyrrhos kuolemansa jälkeen polttohaudattiin, hänen isovarpaansa ei palanut muun ruumiin mukana. Niinpä varvas talletettiin lippaaseen ja sijoitettiin temppeliin Epeiroksessa.
Pyrrhoksen isovarvas on osa Pliniuksen tarinointia, jossa hän käy läpi ihmisten ja eläinten ihmeellisiä ominaisuuksia. Faliskien keskuudessa eli sukuja, jotka pystyivät kävelemään vahingoittumattomina tulisten hiilien päällä. Intiassa eli valtavia eläimiä, koiratkin olivat suurempia kuin missään muualla. Puutkin olivat niin korkeita, ettei niiden yli voinut ampua nuolta, ja niin tuuheita, että kokonainen sotilasosasto saattoi suojautua niiden alle. Maailma oli (ja on) täynnä ihmeellisiä asioita.
Otsikkokuvan varpaat eivät liity Pyrrhoksen tapaukseen (ne kuuluvat keisari Konstantinuksen patsaalle).
