Tänään tutustuin Amos Andersonin taidemuseossa Stiina Saariston näyttelyyn ”Ein kleines Monster”.
Useimmat Stiina Saariston työt näyttelyssä ovat lyijykynä- ja värikynätöitä. Melkoisia taidonnäytteitä, yksityiskohtia myöten. Tärkeintä on tietenkin idea, sarja äkäisiä, suorastaan aggressiivisia, ja groteskeja prinssesoja.
Vaikuttavin on Kalevalan kumpuava ”Last Man Standing”, joka kuvaa Pohjan akkaa. Myös kolmen teoksen sarja ”Tyttöjen välisestä ystävyydestä” on pysäyttävää katsottavaa. Tässä vähän sulattelemista naisen malleista.
Menu
2 Comments
Minun herkän mieleni rajat rakoilivat Stiinan töitä katsoessa.
Veitset, veri, viillot.
Ahdistava, painajaismainen, lapsuuden ja lelut pelottavaksi piirtävä kokoelma kuvia.
Pidin joidenkin töiden nimistä, sillä nimi avasi kuvan ja antoi sille merkityksen ja painon. Nimen kautta avautui uusi, laaja tulkinta kuvalle.
”Rukkaset” avasi kuvaan nauruun päätyvän tulkinnan. ”Bunny’s Revenge” jäi vaivaamaan, koska nimen ja kuvan yhteys on vielä löytymättä. ”Tyttöjen välisestä ystävyydestä” -nimi on veitsenviillon kaltainen alleviivaus kuvien sisällölle.
Siinä onkin ollut sulattelemista. Juuri tuo lapsuuden leikkikuvaston yhdistäminen kaikkeen groteskiin oli vaikuttavaa.
Comments are closed for this article!