Eilisessä Hesarissa Antti Nylén esitteli uusinta Kansakunnan henkistä tilaa (eli Tarkemmin ajatellen, toim. Ilkka Niiniluoto ja Juha Sihvola, Gaudeamus). Nylén viittaa Sihvolan artikkeliin uskonnonvapaudesta. Hän toteaa, että uskonnottomien ihmisten vaatima laïcité-aate (suom. tunnustuksettomuus) on ongelmallitsa. Sitten Nylén kirjoittaa:
”Yhteiskunnan täydellinen ’rauhoittaminen uskonnolta’ vaatisi myös gregoriaanisen kalenterin ja kristillisen viikkojärjestyksen hylkäämistä.”
Jaaha. Gregoriaaninen kalenteri on lähinnä korjailtu versio juliaanisesta kalenterista. Juliaaninen kalenteri syntyi suuressa roomalaisen kalenterin uudistuksessa, jonka pani toimeen Gaius Julius Caesar vuonna 46 eaa eli ennen Kristusta.
Kristillisellä viikkojärjestyksellä Nylén taitaa tarkoittaa seitsemän vuorokauden jaksoa, joka vähitelleen yleistyi Roomassa keisariaikana. Kyseessä oli astrologiassa käytetty jakso, jossa päivät oli nimetty taivaankappaleiden (Auringon, Kuun ja planeettojen mukaan) eli roomalaisten jumalien mukaan. Juutalaiset olivat omaksuneet seitsemän päivän rytmin, mutta sen juuret olivat muinaisessa Babyloniassa ja Sumerissa, joissa myös päivät nimettiin taivaankappaleiden eli jumalien mukaan.
On siis ongelmallista puhua leimallisesti kristillisestä viikkojärjestyksestä tai kalenterista, sen verran monikerroksisia kulttuurisia rakenteita ne ovat. Kristinuskon lisukkeet ovat vain osa kulttuuria.
4 Comments
Hyvä kommentti tuo viittaus kristillisen kulttuurin monimutkaisiin juuriin ja kerrostumiin! Ehkä Nylenin kannattaisi perehtyä asiaan hiukan monipuolisemmin, nyt saa vaikutelman, että hänen tietonsa olisivat peräisin pyhäkouluajoilta.
Siinä olet oikeassa, ettei kalenterimme tai seitsenpäiväinen viikko ole erityisesti kristillisiä. Mutta kyllä mielestäni viikkojärjestyksemme on leimallisesti kristillinen.
Sunnuntain luonne työstä vapaana pyhäpäivänä on aika keskeistä useimmille suomalaisille, se on tuskin pelkästään lisuke ja osa kulttuuria – kyse on yksinomaan uskonnollisesti perustellusta tavasta erottaa työlle ja levolle omistettu aika viikosta tietyksi osaksi seitsenpäiväistä ajanjaksoa.
Terve,
Jarkko vinkkasi tästä, ja toteanpahan vain, että se kalenteripointti oli suoraan Sihvolan artikkelista, mikä ei käy jutustani ilmi. Hyvää täsmentämistä joka tapauksessa sinulta.
Halusin täsmentää, koska hyvin usein kalenteri leimataan ikään kuin kristilliseksi ”omaisuudeksi”.
Ajan hahmottamisen käytännöt on niin ikiaikaisia ja kerroksellisia, että niitä on hyvin vaikea esittää jonkin yhden kulttuurin tai uskonnon aikaansaannoksiksi.
Tätä tarkoitan sillä, että sanoin, että kristilliset lisät ovat osa kulttuuria. Ne ovat merkittävä lisä, mutta ne eivät ole suinkaan ainoa kerros.
Comments are closed for this article!