Helsingin yliopiston tieteentekijät ovat tänään lakossa, niin siis myös minä. En siis tee nyt työtäni (vaviskaa!), vaan kirjoitan työstäni.
Kirjoittamiseen liittyy kummallinen ilmiö, josta olen kirjoittanut aikaisemminkin. Olen kutsunut sitä ’vaeltavan sielun ongelmaksi’. Jokainen työkseen kirjoittava tunnistaa ongelman: kun kirjoitustyö on puuduttavimmassa vaiheessaan, alkaa mieleen pulpahdella ajatuksia uusista projekteista. Näin käy yleensä juuri loppuvaiheessa, kun pitäisi tehdä merkittävimmät loppurykäisyt ja päästä eroon helmasynneistään (’kill your darlings’).
Juuri nuo kriittiset hetket olivat viime viikolla käsillä. Puuduttavaa johdannon ja yhteenvetoluvun uudelleen kirjoittamista, todella raskasta. Siinä se mieli suunnitteli uusia projekteja, joista suurin osa ei kestä päivänvaloa. Tai, no, jaan muutaman idean lohdutukseksi kohtalotovereilleni. Näinkin alas vajota:
- Jos kirjoittaisi kirjan Rooman neljän keisarin systeemist eli tetrarkiasta, voisi antaa sille nimeksi The Fantastic Four.
- Jos kirjoittaisi tieteellisen artikkelin Rooman keisareiden esiintymisestä valtakunnan, uskonnon ja koko kosmisen järjestyksen (pax deorum) suojelijoina, voisi käyttää otsikkoa The Guardians of the Galaxy.
- Jos kirjoitttaisi blogin Augustinuksesta ja siitä, miten hänen selvitteli pohjoisafrikkalaisessa Calaman kaupungissa vuonna 408 riehunutta mellakkaa paikallisten kristittyjen ja pakanoiden välillä, voisi antaa jutulle otsikon ”Kun Calamassa tapahtui kamalia”.
Viime viikolla oli hankalia hetkiä, mutta urakka on suoritettu ja nyt menee paljon paremmin.
