Kirjoitin Kanavaan (6/2017) jutun ”Antiikintutkijat nettivihaajien hampaissa”. Analysoin kahta tapausta, jossa antiikintutkija joutui nettimyrskyyn kommenttiensa tai kirjoittelujensa takia. Toinen näistä on brittiläinen Mary Beard, todennäköisesti tämän hetken tunnetuin antiikintutkija. Toinen on nuoremman polven tutkija, yhdysvaltalainen Sarah Bond, joka on ansiokkaasti yleistajuistanut antiikin maailmaa Forbes-lehden koluministina.
Beard osallistui kesällä velloneeseen keskusteluun, joka alkoi BBC:n tekemästä opetukseen tarkoitetusta animaatiosta. Siinä esitellään Britannian arkea Rooman vallan aikana. Animaatiossa esitellään perhe, jonka isä on tummaihoinen. Kun tämä herätti joissakin närää, netissä ja perinteisissä tiedotusvälineissäkin keskusteltiin kiivaasti.
Sarah Bond julkaisi kesällä yleistajuisen artikkelin antiikin Kreikan ja Rooman veistosten väreistä. Tästä nousi kohu, kun nettilehti Campus Reform sepitti yksinkertaistavan otsikon (”Prof.: ’White Marble’ in Artwork Contributes to White Supremacy”).
Antiikin patsaat, jotka museoissa ovat nykyään valkoisia, olivat maalattuja ja hehkuivat kullan, punaisen, vihreän, mustan, valkoisen ja ruskean sävyissä ja monissa muissa väreissä. Tämä ei tietenkään ole mikään uutinen. Eikä sekään, että antiikin valkoiset patsaat ovat 1700-luvulla saksalaisen taidehistorioitsijan Johann Winckelmann (1717–1768) intoilusta syntynyt mielikuva. Valkoisina hohtavat marmoriset veistokset vakiintuivat kauneusihanteeksi.
Useissa museoissa on viime vuosikymmeninä ollut esillä rekonstruktioita antiikin värikkäästi maalatuista patsaista, kuten kuvassa oleva Prima Portan Augustus Oxfordin Ashmolean Museumissa.
Analyysini näistä voi lukea Kanavasta, nyt luettavissa myös täällä.
Menu
