11

Ehkä minun on paljastettava yksi heikkouteni, nimittäin melankolinen kiinnostus japanilaiseen runouteen. En osaa japania, mutta luen niitä käännöksinä. Käännöksiä lukiessa usein miettiä, miten paljon (ja varmasti on) mukana on kääntäjän omaa runoilijan otetta.
Santooka (1882-1940), porvarilliselta nimeltään Taneda Shooichi, ei eläessään ollut erityisen menestynyt runoilija, ainakaan aineellisella mittapuulla arvioituna. Muutenkin hänen elämänsä oli lapsuudesta lähtien repaleinen, aikuisena erilaisia yrityksiä vakiintua, alkoholismia, avioero, epäonnistuneita liiketoimia. Itsemurhayrityksen jälkeen Santooka ryhtyi kerjäläismunkiksi ja kulki lopun elämäänsä kerjäämässä ja kirjoitti runoja.
Kai Niemisen suomentama Kaikkialla vuoria – vastapäätä kapakka (Basam Books, 2013) on käännöskokoelma Santookan runoja ja päiväkirjamerkintöjä. Välillä teksti on niin alakuloista, etten pystynyt lukemaan sitä kuin muutaman sivun annoksina. Kokoelman nimi tulee seuraavasta runosta:

Hyvä yösija:
kaikkialla vuoria
vastapäätä kapakka.

Vuonna 1939 Santooka kirjoitti runon ’Haavoittunut sotilas’:

jälleen Japaniin –
jalka ja käsi
jäivät Kiinaan

Useimmat runot ja päiväkirjamerkinnät kertovat yksinäisestä hiljaisesta elämästä.

pöllö on pöllö
minä olen minä
emme saa unta

Vanhuudestaan hän mainitsee:

ei rahaa
ei tavaraa
ei hampaita
yksin

Recommended Posts