Sari Vuoriston Matkatoveri osoittautui mukavaksi yllätykseksi. Ensimmäiset viitisenkymmentä sivua romaani vastusteli, mutta saattaa olla, että kyse on pikemminkin omasta henkilökohtaisesta ongelmastani kuin kirjan dynamiikasta. Minulla kirjat alussa pistävät tosi pahasti hanttiin ennen kuin pääsemme kunnon tuttavuuteen.
Matkatoverissa en tosin noin viiteenkymmeneen sivuun ollut löytää kunnon jännitettä. Alkuosan kuvaus naisen, Taija, ja miehen, Petri, rakkaustarinan alkamisesta tuntui välillä yliherkältä. (Tämä on saattanut olla tarkoituksellista kirjan jatkoa ajatellen, en tiedä). Mutta sitten tarinassa tapahtuu terästäytyminen, kuvioihin tulee kolmas henkilö, ja mielenkiinto herää. Seuraa hyviä oivalluksia taiteilijoiden välisestä kiintymyksestä, kilpailusta ja kateudesta. (Pätee myös tutkijoiden välisiin suhteisiin). Ja loppupuolella hyviä yllätyksiä, mutta en spoilaa.
Katso myös mitä Melankolia kirjoittaa Matkatoverista.
Menu