Kohudosentti oli paluumatkalla Helsingin yliopiston 375-juhlavuoden varjojuhlasta, kun hän tapasi Kansalaisen.
Kansalainen: Mistä olet tulossa noin kiihtyneenä?
Kohudosentti: Olin osoittamassa mieltäni yliopiston varjojuhlassa akateemisen sivistyksen ja tutkimuksen puolesta ja kaiken maailman dosentteja vihaavia idiootteja vastaan.
Kansalainen: Eikö dosentin pitäisi olla tekemässä tutkimustöitänsä? Vai onko mielenosoituksissa juokseminen kohudosenttien työtä?
Kohudosentti: Tämä on nyt niin tärkeä asia, että haluan olla osoittamassa mieltäni, vaikka tässä olisi vielä viisi dead linea odottamassa ennen joulua. Tämä on sitä yhteiskunnallista vaikuttamista.
Kansalainen: Vai niin. Eikö tuo ole vain dosenttien laiskuutta?
Kohudosentti: Kuule, olen tehnyt 15-tuntisia työpäiviä, mutta olen luvannut puolisolleni, että tästä eteenpäin lyhennän työpäivät 10 tuntiin. Lupasin, että ensi vuonna jopa pidän kesäloman.
Kansalainen: Ai sen kesä-, heinä- ja elokuun? Onhan teissä dosenteissa niitäkin, jotka väsäävät yhtä artikkelia kuudetta vuotta.
Kohudosentti: No, on myönnettävä, että näitä on. Mutta ei kaikkia dosentteja voi leimata muutaman saamattoman takia.
Kansalainen: Ja ylimielisiä kyllä dosentit ovat ja koko yliopistoväki.
Kohudosentti: Miten niin muka?
Kansalainen: Eikö tuolla teidän yliopistolaisten varjojuhlassa juuri julistettu sitä, miten erinomaisia te olette? Olette niin täynnä itseänne, mukamas joku kansakunnan valiojoukko ja etuvartio ja mitä kaikkea.
Kohudosentti: Mutta mehän olemme, valo tässä maailmassa, sivistämme ihmisiä, jos he vain antaisivat meidän sivistää itseään. Ja olemme kriittisiä.
Kansalainen: Tosi kriittisenä etuvartiona yliopistolaiset olivatkin silloin 70-luvulla. Yliopisto täynnä taistolaisia idiootteja.
Kohudosentti: No, ne olivat niitä äänekkäimpiä mellastajia …
Kansalainen: Ja 30-luvulla varsinaisia äärioikeistolaisia valopäitä koko yliopisto.
Kohudosentti: No, eivät suinkaan kaikki, vaan ne äänekkäimmät …
Kansalainen: Ja entäs nyt? Tosi kriittinen oli sekin teidän mielenilmauksenne, jossa toivotettiin innovaatiot jonnekin ruumiinonkaloihin. Olisi luullut, että yliopistolaiset olisivat älykkäitä, sivistyneitä ja turvautuisivat argumentointiin, eikä alatyyliseen herjanheittoon.
Kohudosentti: No, juu, myönnetään, että se oli infantiilia, mutta emme me kaikki ole niin lapsellisia. Ne olivat taas niitä äänekkäitä kiivailijoita.
Kansalainen: Kaikkialta muualta leikataan, mutta yliopistoista ei sitten saisi leikata mitään. Oletteko niin etuoikeutettuja? Miksi juuri teiltä ei saisi vähentää mitään?
Kohudosentti: Mutta meiltä vähennetään aivan valtavasti. Meidät on ajettu todella ahtaalle. Suuri määrä ihmisiä menettää työpaikkansa … Se on aivan kohtuutonta.
Kansalainen: Eivätkö muka muutkin ihmiset ole menettämässä työpaikkojaan? Vai oletteko te jossain erikoisasemassa? Ja sitten te valitatte, kun teidän täytyy raportoida tekemisistänne. Miksi te saisitte puuhailla omianne ilman, että teidän työntekoanne valvottaisiin? Kaikki muutkin ihmiset tekevät selkoa siitä, mitä saavat töissänsä aikaan palkkansa eteen.
Kohudosentti: Hei, se on akateemista vapautta. Ei tutkimus voi kukoistaa, jos on joku isoveli valvomassa. Sellainen näivettää tutkimuksen täysin.
Kansalainen: Akateeminen vapaus erikseen, mutta kyllä minulla on veronmaksajana oikeus tietää, miten minun maksamiani veroja käytetään. Ettei niillä vain hengailla henkevästi jossain Pariisin kahviloissa, ja sitten ei synny mitään muuta tulosta kuin jotain pubiretoriikkaa.
Kohudosentti: Mutta minä olen aivan kyllästynyt raportoimaan kaiken aikaa tuloksistani. Miten voi muka tutkimusta tai taidetta mitata? Se on aivan naurettava ajatus. Samoin ne julkaisujen pisteyttämiset ja yliopistojen kansainväliset rankingit ovat aivan absurdeja.
Kansalainen: No, eivät ne olekaan mikään totuus. Kyllä minä sen tajuan. Mutta onko sinulla joku parempi vaihtoehto? Se, että teidän tutkijayhteisönne eli te kavereiden kesken sopisitte, kuka on missäkin nyt saanut aikaan eniten ja on pätevin työnhaussa?
Kohudosentti: Älä viitsi, sellaista en todellakaan halua, se vain johtaisi kavereiden suosimiseen!
Kansalainen: Se kai olisi sitä kuuluisaa yliopiston yhteisöllisyyttä. Hyvä veli -verkostot ja kaveria ei jätetä, eikö niin, ja sopivin ohittaa pätevän. Ja poliittisesti kunnon kaveri on parempi kuin joku, jonka poliittiset mielipiteet ei ole teille sopivia. Saunakaveri pääsee töihin, vaikka ei ole julkaissut mitään mainittavaa pariin kymmeneen vuoteen. Joku sopiva nokkelikko pääsee töihin, koska kavereiden mielestä hänellä on edessä loistava tulevaisuus. Ajattele esimerkiksi Etelä-Afrikkaa, siellä siirryttiin yliopistoissa raportointiin juuri sen takia, että haluttiin kitkeä pois korruptio ja nepotismi. Tuollaisissa sisäänlämpiävissä instituutioissa kuin yliopisto on aina suuri vaara, että päädytään kavereiden suosimiseen.
Kohudosentti: Tuo on kyllä julmetun totta. Mutta ei sen parempi ole sekään, että ulkopuolelta tulevat, yliopistoasioista täysin tietämättömät ihmiset tulevat huseeraamaan yliopistolle ja sotkevat asiat.
Kansalainen: Joskus kyllä voi olla parempi, että tulee joku ulkopuolinen, joka ratkoo teidän yliopistolaisten hiekkalaatikkotappeluitanne. Ulkoa tulevalla kontrollilla olisi voitu välttää monet väärinkäytökset, kuten sellaiset tilanteet, joissa jotkut tutkijat savustetaan ulos joltakin laitokselta vain sen takia, että he tutkivat jotakin ei-sopivaa aluetta tai aikakautta.
Kohudosentti: Mutta emme halua tänne mitään typeriä innovaatioita ja konsultteja. Olen kyllästynyt tähän loputtomaan uudistamiseen, haluan työrauhaa!
Kansalainen: Jos työrauha tarkoittaa sitä, että saatte kähmiä asioitanne rauhassa keskenänne, niin sellaista työrauhaa en veronmaksajana voi hyväksyä. Ja mitä pahaa on innovaatioissa? Luuletko, että mikään olisi kehittynyt paremmaksi, jos ei mitään ikinä muutettaisi. Vai olisitko jäänyt mieluummin 1800-luvun tilanteeseen, kun naisilla ei ollut yliopistolle mitään asiaa.
Kohudosentti: Öh, no, tuossa tapauksessa muutos oli tietysti hyvä. Mutta muutos voi johtaa myös huonompaan. Ei muutos sinänsä ole mikään itseisarvo.
Kansalainen: No, ei tietenkään. Mutta kun te yliopistolaiset olette niin hemmetin sisäänlämpiävää vanhakantaista porukkaa, jolle perinteet ovat jokin itsestään selvä perustelu. Tuossakin teidän varjojuhlassanne vain hehkutettiin, miten erinomaisia te olette olleet sukupolvesta toiseen. Muistatteko te koskaan sitä, kuka on maksanut viulut, teidän elitisminne ja teidän akateemiset juhlanne? Luuletteko te, että teidän erinomainen tietoon ja viisauden tavoitteluun pohjautuva kulttuurinne liikuttaa ketään teidän yliopistonne ulkopuolella, jos te vain hymisette sitä keskenänne eikä kukaan saa teidän mutinoistanne tolkkua? Teillä on velvollisuuksia teitä ylläpitävää yhteiskuntaa kohtaan.
Kohudosentti: Tuo on kyllä totta. Mutta on kohtuutonta väittää, että me vain hymisemme keskenämme. Me popularisoimme tiedettä, tervetuloa vain lukemaan dosenttien kirjoittamia kirjoja.
Kansalainen: Teidän pitää osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun ymmärrettävällä tavalla, eikä vain jäädä lipittämään punaviiniä Punavuoreen.
Kohudosentti: Punaviiniä Punavuoressa, höpö höpö. Cavaa Kruununhaassa! Emmekö muka ole osallistuneet yhteiskunnalliseen keskusteluun? Mutta ei ole kovin palkitsevaa, jos sitten some-keskusteluista saa lukea, että tällaisista dosenteista pitäisi hankkiutua eroon.
Kansalainen: Tuollainen on tietenkin täysin sopimatonta ja tuomittavaa. Minulla ainakaan ei ole mitään dosentteja vastaan, jotkut parhaista ystävistänikin ovat dosentteja. Mutta kun kerta te yliopistolaiset olette niin kriittisiä, niin miksi ette kohdista kriittistä tarkastelua itseenne? Mikä se sellainen intellektuelli on, joka ei pysty itsekritiikkiin?
Kohudosentti: Siinä olet kyllä oikeassa. Yliopistolaisten olisi syytä katsoa itseään peilistä.
Menu
