Coriolanus

Shakespearen näytelmää Coriolanus esitetään Teatteri Kultsassa. Kultsan esitys on erinomainen, nykyajan ihmisille päivitetty tulkinta klassikosta. Olen ennenkin ylistänyt sellaista teatterin tekemistä, jossa välineet ja lavasteet ovat yksinkertaisia. Kaikki ylimääräiset tehokeinot ja hörhellys ovat turhaa. Näyttelijöiden taito ja antaumus ja esityksen jännitteet riittävät – näin myös tässä Coriolanus-esityksessä. Coriolanuksen kiivaus ja joustamattomuus tulevat järkyttävästi esiin.  Coriolanuksen äidin kovuus tuo hyvin esiin sen, miltä pohjalta Coriolanuksen sotainto nousee. Hyvin tehokas on myös Brutus Siciniuksen, kansantribuunin hahmo: taitava poliitikko lopulta vetää pisimmän korren Rooman valtataisteluissa.
Shakespearen näytelmä perustuu Liviuksen historiateoksen Ab urbe condita (Rooman historia sen perustamisesta lähtien) 2. kirjan kuvaukseen Coriolanuksesta. Gnaeus Marcius (Shakespearella Gaius Martius) sai lisänimensä Coriolanus Coriolin kaupungin valtaamisen kunniaksi. Hän oli suuri sotasankari, mutta sai kopealla käytöksellään Rooman plebeijit vastaansa viljapulan aikana. Poliittisen valtapelin päätteeksi Coriolanusta alettiin syyttää vallan tavoittelusta ja hänet karkotettiin lopulta Roomasta. Tästä katkeroituneena Coriolanus  liittyi roomalaisten verivihollisiin volskeihin ja marssi sotajoukkoineen Roomaa vastaan. Roomalaisten lähetystöt eivät liikuttaneet mielensä kovettanutta Coriolanusta. Lopulta kun Coriolanuksen äiti Veturia ja vaimo Volumnia lapsineen saapuivat Coriolanuksen luo vihollisen leiriin, ”miehen ylpeys viimein murtui”, kuten Livius kertoo (suom. Marja-Itkonen Kaila). Coriolanus johti joukkonsa pois Roomasta, mutta volskien tyytymättämyys ”maksoi hänen henkensä”.
Vielä yksi henkilökohtainen muistelus Coriolanuksesta: yleisen historian opinnoissani tein proseminaariin liittyvän antiikin lähdeanalyysitehtävän juuri Liviuksen Coriolanus-kertomuksesta. Siitä taitaa olla 27 vuotta …