Posti toi minullekin tekijänkappaleet painotuoreesta kirjasta Antiikki ja me, toimittaneet Marke Ahonen, Mika Perälä & Ville Vuolanto, Gaudeamus 2024. Voin täydellä syyllä julistaa, että Antiikki ja me on tämän syksyn mahtavin kirjauutinen!
Artikkelikokoelma on kollektiivinen ponnistus, joka lähti liikkeelle työnimellä ”Miksi antiikki?”. Kukin kirjoittaja sai pohtia omaa suhdettaan antiikintutkimukseen, ja kokoonnuimme muutaman työpajan merkeissä, osa paikan päällä Helsingissä, osa meistä etänä zoomin välityksellä. Lisäksi kommentoimme toistemme kirjoituksia. Juuri tässä oli antiikintutkimuksen yhteisöllisyys parhaimmillaan. Suuret kiitokset toimittajille kärsivällisestä työstä!
Matkan varrella ideat kirjasta muuttuivat. Koska alussa meitä rohkaistiin hyvinkin omakohtaiseen otteeseen, niin oma artikkelini on nyt sitten varsin henkilökohtainen. (Tosin tällainen vihjailu lähenee jo nykyjournalismin klikkiotsikkotyyliä – ”Kahlos avautuu vaikeasta suhteestaan antiikkiin – lue tästä mikä oli syy siihen.”)
Artikkelissani kerron siitä, miten moniin erilaisiin tarkoituksiin kreikkalais-roomalaista antiikkia on vuosisatojen ajan käytetty. Päätän artikkelini vetoomukseen: tieteellisen tutkimuksen ei tule olla aktivismia, vaan tutkijaa ohjaavat uteliaisuus ja pyrkimys totuuteen sen kaikessa monivivahteisuudessa ja monimutkaisuudessa.
Ohessa kirjan sisällysluettelo: