Suvaitsevaisuuden jäljillä – väliaikatietoja

Kirjan hiominen on alkanut nahkeasti. Olen yrittänyt editoida johdantolukua, vaikka yleensä se rykäistään kauhealla kiireellä viimeiseksi. Juutuin käsitteeseen ”suvaitsevaisuus” ja sen myötä upposin pariksi viikoksi teoriasuohon.
Mitä on suvaitsevaisuus? Yhden määrittelyn mukaan, suvaitsevaisuus on sietämistä, sitä, että sietää jotakin suuntausta, mielipidettä, toiminta, ryhmää, vaikka ei tätä hyväksyisikään. Siis, minä siedän kaiken maailman idioottimaisuuksia vaikka en niistä pidäkään enkä niitä hyväksy.
Mitä tekemistä tällä on antiikin roomalaisten kanssa? Roomalaisilla ei ollut sinänsä sellaista ihannetta kuin uskonnollinen suvaitsevaisuus nykyään. Ihanteena uskonnollinen suvaitsevaisuus taitaa olla reformaation kauden perua. Silloin tätä asiaa ruvettiin toden teolla pohtimaan. Joku antiikintutkija on väittänyt, että antiikin polyteistisessa maailmassa ei ollut edes tarpeen pohtia tällaista asiaa. Homma ei kuitenkaan ole näin yksinkertaisen suoraviivainen. Ihmisiä ne olivat antiikissakin 🙂 eikä polyteistinen maailma mikään Elysion ollut. Miten olikaan sen Bacchuksen kultin kanssa vuonna 186 e.a.a.? Ja druidiuskonnon, ja juutalaisten ja kristittyjen kanssa, aika ajoin?
Päätin heittää sanan suvaitsevaisuus pois kirjasta (otsikkoa ja johdantoa lukuun ottamatta). Mitähän tästä nyt tulee?