Luin Kristiina Wallinin Murtuneista luista (Tammi 2007). Ihastuin siihen siinä määrin, että siirryin melkein yhtä soitto Wallinin uusimpaan runokokoelmaan Jalankantamaan (Tammi 2009).
Historioitsijaa viehättää erityisesti Wallinin säkeet, jotka kertovat enemmän kuin tusina sivua tutkimustekstiä ikinä:
”eikä aika suostu lineaariseksi jatkumoksi, ei maisema
karttalehden sivuksi.” (Jalankantama, s. 22).
Vainajien muistamisen päivänä vielä:
”kuolleet heräävät henkiin, isoäiti solmii liinan päähänsä
täti suoristaa peruukin ja keittää teevettä, tarjoaa makkaraleipää ja keksejä
kärpäset pörisevät ikkunalasissa” (Jalankantama, s.53).
Menu